Iski hirveä hinku saada monta ihanaa väriä tallennettua macaronkuoriin. En osannut päättää; tuli varmaan toistakymmentä, yksi taikina kutakin väriä. Tässä osa. Osassa taikinoita on hasselpähkinää, johonkin kokeilin vähärasvaista mantelijauhetta.

Ystäville olen meilannut kohtuullisen seikkaperäistä valmistusohjetta, joten laitetaan se tännekin. Tämä on ranskalaisen marengin ohje, italialaisella eli kuumamarengilla tehtynä kuoret olisivat tasalaatuisempia ja kauniimpia, mutta tämä tapa on nopea ja helppo ja löytyy useammastkin blogista. Täyteohjeita löytyy aiemmista macaron-postauksista ja lähiaikoina lisää. Jutun lopussa yksi ehdotelma.

100 g mantelijauhetta

200 g tomusokeria

100-110 g valkuaista (n. 3 valkuaista)

4 rkl sokeria

Erottele valkuaiset edellispäivänä ja jätä peitettynä huoneen lämpöön. Jos säilytät pidempään, laita jääkaappiin. Valkuaisen ”vanhettaminen” löystyttää proteiinin kierteisiä rakenteita ja se vaahtoutuu paremmin, vaahto on kestävämpää ja macaronsit kohoavat uunissa paremmin. Keltuaista ei saa olla mukana, silloin valkuainen ei vaahtoudu. Työkalujen tulee muutoinkin olla rasvattomia. Keittiövaaka on myös melkeinpä välttämätön ainesten mittaamista varten.

Varaa mahdollisimman tasainen leivinpelti tai useampi, ja repäise sopivan kokoiset leivinpaperit, joiden tulisi olla suoria, laita tarvittaessa painon alle. Varaa n. 0.8- 1.0 cm halkaisijaltaan oleva pyöreä tylla, jos sellaista ei ole, vaikkapa Bruno-pursotuspussien mukana tulevasta muovityllasta on helppo sellainen leikata. Laita tylla pursotuspussiin ja maljakkoon, kannuun tai vastaavaan, pussi on helpompi täyttää.

Siivilöi mantelijauhe 1-2 kertaa, varaa hiukan enemmän kuin tarvitset. Siivilöi tomusokeri mantelijauheen sekaan ja sekoita huolella. Jos seos seisoo pitkään, siivilöi uudelleen, näin vältät paukut leivoskuorissa. 

Vatkaa valkuaisia talouskoneella tai sähkövatkaimella, kunnes seos alkaa vaahtoutua. Lisää sokeri ruokalusikka kerrallaan. Vatkaa valkeaksi vaahdoksi, vaahto muodostaa pysyviä huippuja, sen ei tarvitse kuitenkaan olla yhtä kovaa, kuin marenkia tehdessä. Mitä kovempi vaahto, sen enemmän sekoitusta taikina sietää.

Tässä vaiheessa lisää haluamasi väri (käytän pastaväriä) ja mantelitomusokeriseos kerralla. Sekoita laajoin liikkein nuolijalla ainekset sekaisin. Sekoita kunnes seos on tasaista ja kiiltävää, ja valuu hitaasti nuolijasta. Tee pellille koekakku, mikäli se leviää ja tasoittuu hitaasti, massa on valmista. Tämän oppii muutaman kokeilun jälkeen. Laita massa pursotuspussiin, sulje pussi sulkijalla ja pursota kohtisuoraan parin cm kokoisia pyörylöitä leivinpaperille tasaisin välein. Koputtele peltiä vaikkapa tuolin selkänojaa vasten. Jos taikina leviää huonosti, tilannetta voi koettaa korjata kovalla paukuttelulla. Mikäli taikina leviää helposti, kevyt naputtelu sormin riittää. Jätä pöydälle kuorettumaan noin tunniksi. Tämä on välttämätöntä sille, että leivos kohoaa uunissa muodostaen ”jalan”. Itse paistan 140 asteessa kiertoilmalla noin 16 minuuttia, välillä peltiä kääntäen, mutta tämä on hyvin uunikohtainen. Anna jäähtyä hyvin, silloin kuoret irtoavat parhaiten. Säilytä tiiviissä rasiassa, jos et käytä heti, pakasta. Parhaiten säilyvät pakkasessa ilman täytettä, minusta täytetyt vetistyvät sulatuksen jälkeen nopeasti.

Macaron-leivokset jäätelösydämellä:

Jauhot suussa-blogista sain idean isoihin macaron-leivoksiin. Laitoin hiukan mansikkatomusokeria tavallisen joukkoon ja pursotin n.6-7 cm pyörylöitä. Paistoaika hiukkasen pidempi. Väliin vatkasin vaniljarahkaa, jonka pursotin molempien leivoskuorten reunoille, keskelle laitoin palan jäätelöä. Lisäksi pensasmustikoita. Nämä pitää syödä heti, muutoin jäätelö sulaa. Eipä kuoret minusta jääkaappikäsittelyä tarvinneet, vaan olivat ihanan pehmeitä ja samalla rapeapintaisia. Herkkua!

Nyt pitäisi kehitellä jokaiselle värille sopiva täyte...

  Kevään viimeisellä kurssilla kokattiin tietysti parsaa. Opeteltiin tekemään hollandaisekastike suoraan kattilassa ja saatiin vinkkejä parsan käsittelyyn. Parsan kypsennyksessä näyttää olevan koulukuntaeroja. Toiset vannovat parsakattilan nimeen keitinveden maustamisineen; Mikko taas öljykypsennyksen (tai grillauksen) nimeen. Ja taidanpa minäkin tästä eteenpäin kypsentää parsani öljyssä! Miedossa öljyssä miedolla lämmöllä välillä kääntäen vihreät parsat kypsyivät ihanan maukkaiksi muutamassa minuutissa, valkoiset ottivat vähän pidempään. Rakenne on napakka, maku täyteläinen ja tiivis.

Pitihän sitä kotonakin kokeilla; hyvin onnistui, tosin lähikaupan parsat olivat ihan surkea esitys ravintolakeittiön parsoihin verrattuna: kolmannes meni hävikisi (josta keitän maun liemeen tai keittoon). 

Parman kinkkua, parmesaania ja ruskistettua voita, josta ihanan pähkinäinen maku ja tuoksu. Ihana ateria!

Kurssilta lähti mukaan ainakin12x3 hollandaisekastikkeen jäljiltä tähteeksi jäänyttä valkuaista: macaronleipurin unelma! Tuli hävikki herkuksi!

  Jauhelihakastiketta pastalle ei ole tullut tehtyä aikoihin; tykkään, että pastakastikkeen pitää olla yksinkertaista, lihakastike on useinkin raskasta. Vaan kun tuota pakastintakin pitäisi tyhjennellä. Tästä tulikin yllättäen jauhelihapastaksi tavallista parempaa, vaikka kokkaus tapahtuikin pitkän päivän jälkeen lähes yösydännä. Samalla sai tuhottua muutaman hävikkikanditaatin jääkaapin hyllyiltä; ne on helppo korvata priimatavaralla ja ruohosipuliöljyn voi jättää pois, se nyt oli sieltä hävikkilistalta. Nimittäin edellispäivänä laitoin Välimäen Koti keittiössä- kirjan ohjeen vihreä vahapapusalaatti-tomaattitartar-ohjeen mukaan salaattia. Sen kyllä piti olla alkupala äitienpäivänä, mutta varmistaakseni ruoan menekin, on järkevämpää panostaa korkeintaan kahteen ruokalajiin kerrallaan, äitienpäivän tapauksessa pääruokaan ja jälkiruokaan.

Salaatti oli ihan ok, mutta johtuneeko osittain kauden raaka-aineista (sinänsä -tavanomaisesta poiketen- oikein lihaisat ja mehukkaat kotimaiset pihvitomaatit olivat kuitenkin tässä vetisiä ja mauttomia), ei mitään niin suuren suurta hehkutusta tämän ruoan osalle tullut: ruohosipuliöljy oli maukkainta. Tomaattitartar (sisälsi pikaisesti kiehautettua hienonnettua sipulia) käy oivallisesti pastakastikkeen pohjaksi. Ison messuilta ostetun parmesaanipalan kovasta reunasta oiva kannikka kastiketta maustamaan, kuten täällä oli puhetta.

Pastan keittämisessä kannattaa olla tarkkana, al dente, tai alle, jos laitat vielä pannulle; ja se kannattaisi jopa huuhtoa nopeasti valuttamisen jälkeen, että kypsyminen lakkaa. Toisekseen, jos osa jää myöhempää käyttöä varten, huuhtomaton pasta liiskaantuu yhdeksi ikäväksi köntiksi. Pastakastike kannattaa sekoittaa pastan joukkoon, kuten Italiassa on tapana, pannulla, jolloin pasta imee kastikkeen makuja upeasti ja sekoittuu joka puolelle ja ruoka on oikeasti paljon maukkaampaa!

n. 300 g poron jauhelihaa

1 sipuli hienonnettuna

1 solo –valkosipuli heinonnettuna

1 lihaliemikuutio/fondikuutio

3 dl tuoreita tomaattikuutioita tai tomaattimurskaa tölkistä

1 rasia nuupahtaneita tai freesejä kirsikkatomaatteja

3 rkl tomaattipyreetä

tilkka vettä

suolaa, pippuria, timjamia

parmesaanin kannikka

kourallinen pientä kesäkurpitsaa puolen sentin siivuina

(ruohosipuliöljyä)

spagettia reilu annos (n. neljälle)

vastaraastettua parmesaania

Ruohosipuliöljy: leikkaa puntti ruohosipulia tehosekoittimeen, lisää öljyä niin että varret peittyvät, suolaa ja pippuria, soseuta hyvin.

Paista porojauheliha tilkassa öljyä, anna ruskistua, lisää sipulit ja kuullota. Lisää tomaattimurska ja puolitetut kirsikkatomaatit, lihafondi. Halutessasi loraus viiniä. Lisää mausteet, tilkka vettä ja parmesaanin kannikka makua antamaan. Keitä parikymmentä minuuttia, kunnes maut tasaantuvat ja kastike hiukan sakenee. Maista.

Keitä spagetti ohjeen mukaan lähes kypsäksi, sillä aikaa paista kesäkurpitsat tilkassa öljyä, mausta suolalla. Siirrä kesäkurpitsat odottamaan. Valuta spagetti ja nostele paistinpannulle, annostele kastike joukkoon ja sekoita.  Tarjoile kesäkurpitsan, ruohosipuliöljyn ja parmesaanin kanssa.

Kuvaaja (kiireessä ahneuksissaan) peitti ruohosipuliöljyn parmesaanilla, mutta ei jaksanut korjata. Ja kuiva parmesaanin kannikka oli niin hyvää ja pehmeää kastikkeessa muhittuaan, että kokki söi sen (salaa) itse!

P.s. Hävikistä herkuksi on yli kolmenkymmenen ruokabloggaajan toukokuinen Suolaa ja hunajaa-blogin Jonnan ideoima tempaus, jolla halutaan innostaa ja kannustaa kotitalouksia hävikkiruoan vähentämiseen. Facebook-sivun kilpailuissa on mahtavia palkintoja ja hyviä vinkkejä! Blogeihin pääset tutustumaan myös top100ruokablogit.com-sivustolla.

 Äitienpäiväksi sopivasti tämä postaus :). Kansalaisopiston Uusdramatokka-ryhmän kevään näytelmä Lumikki. 

Hienoa oli taas päästä seuraamaan innostuneen harrastajaporukan työskentelyä Sari Siltavuoren ohjaamana. Monta vuotta on vierähtänyt nopeasti näin sivusta katsoen. Tällä kertaa taustatuen lisäksi sain osallistua pääosan esittäjän puvustamiseen. Hame sinistä taftia, pusero pitsiä, puserossa organzavuori, sinisessä samettiliivissä punainen silkkivuori. Yksityiskohtaisemmat kuvat puvusta edelleen ottamatta...

Pienellä budjetilla pienen porukan produktioissa täytyy olla oivaltava niin lavastuksen kuin muunkin toteutuksen suhteen. Tämä varjoteatteri oli yksi niistä.

Kuningattarella on pahat mielessä.

Yritys toisensa jälkeen...

Trubaduurikääpiö.

Porukka teki lavasteet itse ja haali kasaan myös muun rekvisiitan.

Ja lopulta ei haukattukaan omenaa vaan ensi-illan jälkeen isot palat kakkua! Niitä on muuten tarjolla www.maku.fi-sivulla täytekakkukisassa, käykäähän kannustamassa!

Ja oikea elämä ei ole mustavalkoista: paha äitipuolikin sai kakkua :). Haikein mielin: lämmin kiitos Sarille ja koko porukalle!

Pitkään kypsytetyissä juustoissa, kuten parmesaanissa ja manchegossa, juuston reuna on usein kova kuin kivi ja iso pala jää käyttämättä. Melkeinpä paras maku piilee näissä käntyissä, niissä vaan helposti särkee hampaansa. Kannattaakin viskata jämäpalat maustamaan ruokia: pastakastikkeeseen, tomaattikeittoon, minestroneen, kaalimakkarapaistokseen; kaikki käy! Lopuksi palanen kaikkensa ja makunsa antaneena joutaa noukkia pois, mutta hyvin pehmennyttyään se on mitä parhainta  herkkua, joka kannattaa onkia vaivihkaa omalle lautaselle ja nautiskella!

  Kesän tulon huomaa siitä, että nuoriso kaipaa makkaraa. Nyt ei kyllä grillattu, mutta iltapalaksi päätyi hallista ostettu Salsciccia Veneta . Lisäksi sieniä, varhaiskaalia ja omenaa: älyttömän hyvää! Salsiccia Veneta on miedon ihanasti maustettua sikaraakamakkaraa. Vinkki: mausteeksi pannulle sopii hyvin pari kuivahtanutta juuston kannikkaa.

180 g raakamakkaraa 

100 g siitakesieniä

kolme kourallista ohueksi suikaloitua varhaiskaalia

1 omena kuutioituna

1 salottisipuli hienonnettuna

hiukan valkosipulia

loraus vermuttia (Noilly Prat ) tai omenasiideriä

suolaa, mustapippuria

Viillä makkarat auki ja kaavi sisus palleroina kuumalle pannulle, lisää hiukan pienityt puhdistetut sienet. Paistele, kunnes makkara kypsyy ja sienet saavat väriä. Lisää sipulit, kuullota. Lisää omena ja kaali ja kypsennä al dente. Mausta ja lisää reilu loraus vermuttia tai siideriä. Nauti hyvän leivän kanssa.

 Viime kevään ja kesän juhlissa nämä kahvipöydän suolapalat olivat supersuosittuja ja ohjetta aina kysellään. Kuoret voi tehdä etukäteen ja tarvittaessa pakastaa ja täyttää juhlia edeltävänä päivänä. Täytteitä voi varioida ja maustaa mielensä mukaan, tässä pari ehdotelmaa.

Yhdestä paketista Myllyn paras ruistaikinaa saa -muotin koosta riippuen- n. 50 kuppia. Itse käytän n. 7 cm halkaisijaltaan olevaa piparkakkumuottia, mutta pyöreäkin käy. Taikina kaulitaan ohueksi jauhotetulla leivinpöydällä ja muotilla otetaan pyörylät ja helpoiten ne saa muotoiltua kuppimaiseksi pellille nurinpäin asetetun silikonisen minimuffinssivuoan päälle.

 Minulla on käytössä Iloleipurin miniruusumuffinssivuokia kaksi kappaletta, jotka mahtuvat rinnakkain pellille ja kerralla saa paistettua 30 kuppia. Yhden muffinssin halkaisija tässä vuoassa on noin 4 cm.

Paistetaan uunissa 185 asteessa noin 10 minuuttia. Rasvaa ei välttämättä tarvitse, paistokset irtoavat helposti ja hetken jäähdyttelyn jälkeen voi muotoilla uudet paistettavaksi.

Yhdestä täytteestä riittää noin 90 kuppiin, täytettä ei tarvitse laittaa kovin paljoa, vain suupalaksi. Myös koristelua varten kannattaa varata yrttejä. Eri makuisiin kannattaa laittaa eri koriste, jolloin ne on helpompi erottaa.

Lohitäyte:

11/2 prk piparjuurituorejuustoa

1/2 prk ruohosipulituorejuustoa (näissä voi käyttää mieleisiänsä, tai tietysti koko purkkeja)

1 1/2 prk creme fraichea

n. 2 dl kevytmajoneesia

200 g kylmäsavuohta pieneksi pilkottuna

limen tai sitruunan kuorta raastettuna, tilkka mehua

ruohosipulia tai sipulin vihreätä vartta hienonnettuna

tilliä hienonnettuna + koristeeksi

Savuporotäyte:

150 g rouhittua savuporpa ( 1 pkt)

2 dl kevytmajoneesia

1 1/2 prk creme fraichea

1/2 prk ruohosipulituorejuustoa

1 prk kanttarellituorejuustoa

persiljaa

Tarjolla on hyvä olla myös kasvisvaihtoehto, johon majoneesin, fraichen ja tuorejuuston lisäksi voi laittaa esimerkiksi bruschetta-sekoitusta (mm. oliivia ja aurinkokuivattua tomaattia mausteöljyssä) ja kapriksia.

Pursotuspussilla ja isolla tähtityllalla (pieni menee helposti sattumista tukkoon) kuoret on nopeat ja siistit täyttää ja ne voi hyvin täyttää edellisenä päivänä, kuorten on syytä olla sulat ennen täyttämistä. 

Kauniin valkoiset parsat violettiin vivahtavine varsineen houkuttelevat, mutta etenkin paksut ovat melko puisevia. Jos haluaa eroon sitkeistä paloista, haaskiin menee aika lailla, jopa yli puolet. Piirakassa nekin kypsyvät mukavasti, eivätkä nuput ja mehukkaammat osat silti nuupahda.

150 g voita

n. 1 dl pecorinoa tai parmesaania raastettuna

4 dl vehnäjauhoja

0.5 dl vettä

Nippu (500 g) valkoista parsaa, huonot päät katkottuna, kuorittuna

3 keltuaista tai 2 kananmunaa

1 el kermaa

1 dl maitoa

mustapippuria, suolaa

1-2 dl parmesaaniraastetta + hiukan tarjoiluun piirakan päälle ripoteltuna

Nypi pehmeä voi, juustoraaste ja vehnäjauhot keskenään, lisää lopuksi kylmä vesi ja sekoita nopeasti taikinaksi. Laita jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Taputtele taikina vuokaan (suorakulmio tai 25 cm pyöreä). Laita päälle rutisteltu leivinpaperi ja kaada sen päälle kuivia herneitä tai keraamisia paistokuulia, joita saa keittiötarvikekaupoista. Paista pohjaa 200 asteessa 10 minuuttia. Tässä perinteisen vuoan korvaa nami-hiiren arvauskisasta voittamani vuoka: silikonireunus, jossa on magneetit ja jonka voi muotoilla haluamansa muotoiseksi ja kokoiseksi kakku- tai piirakkavuoaksi pellin päälle. Keraamiset kuulat ovat käteviä, painavampia kuin herneet ja käyttökertoja on rajaton määrä.

Keitä parsat lähes kypsäksi vedessä, jossa on hiukan suolaa, sokeria ja sitruunamehua. Näitä keitin 10 minuuttia, olivat paksuja. Valuta.

Asettele piirakkapohjan päälle, ripottele suolaa ja pippuria hiukan päälle.

Sekoita täytteen ainekset keskenään ja kaada varovasti parsojen päälle. Jos reunat eivät ole korkeat, seosta saattaa jäädä tähteeksi.

Paista 220-200 asteessa 20 minuuttia; alenna lämpöä, jos meinaa tummua liikaa.

Aiemmin tekemäni mansikkasalsa toimi hyvin kastikkeena, mutta ei syönyt liiaksi parsan vienoa makua.

Kuva on eiliseltä, jolloin vetäydyin varjoisalle terassille suojaan paahtavalta auringolta lempikirjan ja vuosikertasamppanjan kera.

Ei vaiskaan; kuva on tuunattu, pulloa ei avattu ja päivä vierähti leipoessa (ja vähän siivotessakin-kerrankin:)). Kevään juhliin on ollut pientä kysyntää makeista paloista, joiden valmistus on ollut pakko aloittaa pikkuhiljaa, ettei kaikki jää viime tippaan.

Ensin kuitenkin jokunen kuva pikkuleivistä, jotka päätyivät työkaverin salongin tarjoiluihin. Kädet olivat aiheen ja koristelun suhteen hyvin vapaat. 

Retromacaronseja taisi tulla yhteensä 80 kappaletta. 

Punaisten täyte: 50 g sulatettua valkosuklaata, hiukan sitruunankuoriraastetta ja 1/2 prk mascarponea sekoitettuna. Vihreissä 50 g tummaa suklaata, 3-4 rkl mustaherukkahyytelöäa ja 1/2 prk mascarponea.

Retrokukkia. Vaalea vihreä ja vaalea punainen toistuvat liikkeen väreissä.

Käyntikortista mallattu teksti on leikattu muovikalvolle sabluunaksi; ei ihan helppoa, olkoon taiteellista: Fabello. Ruiskumaalattu elintarvikevärillä.

Pikkuleipiä oli yhteensä noin 50.

Joku aina epäilee, että kaikki onnistuu tässä keittiössä, mutta kehtaanpa nyt tunnustaa, että joskus menee ihan läskiksi: piparitaikina oli vasta numero 3; ensimmäiset levisivät muodottomiksi (kuka käski kokeilla uutta ohjetta), toisen aloitin vaahdottamalla voita ja suolaa (ihan aloittelijatason moka, kuka vaihtoi purkit?).

Narrasin vielä hiukan; ihan koko päivää en keittiössä viettänyt, vaan illalla kokoontui viinipruuvimme kuohuviinien ääreen; joukossa pari samppanjaakin, joista toinen vuosikertaa! Oli joukossa yksi bulkkikuohukin, joka kyllä erottui heti joukosta. Halvoissa kuohuviineissä painetankkiin laitettuun perusviiniin lisätään hiilidioksidi hanasta kääntämällä. Hirveen halvalla ei siis saa laatua.

Tarkempiin yksityiskohtiin menemättä vinnkinä: Samppanjoiden kanssa pärjäsi kuitenkin seurassaan edukas italialainen Rotari Riserva Brut 2007 (12,98 e) tullen pruuvissamme toiseksi.

Viinipruuvissa pääsee maistelemaan viinejä, joita ei varsinkaan hintansa puolesta tulisi hankittua. On mukava huomata, miten nenä ja makuaisti kehittyvät matkan varrella ja hauska on löytää erilaisia kieli- ja mielikuvia kuvaamaan tuoksuja ja makuja ja vertailla niitä. Huippumukavalle porukallemme on aina ilo tarjota pientä purtavaa:

Lopuksi maisteltiin tietysti macaronseja. Punaisten täyte mansikkaganache, violeteissa laventelin makuinen täyte, jossa kuivattuja laventelinkukkia on kiehautettu maidossa; siitä paksu kiisseli (kananmunaa, sokeria, maizenaa), johon lisätty lopuksi voita.

Keltaisissa muutama rkl notkeaa chverejuustoa yhdistettynä mascarponeen. Vihreissä maitosuklaata ja mascarponea.

  Hävikistä herkuksi-tempaus on jo tuottanut tulosta! Viileän rauhallisesti voin tutkiskella jauhokaapin sisältöä ja samalla hyllyt siivoutuvat kuin itsestään. Pöydälle muodostuu jono pussin pohjista, jotka kilpailevat keskenään siitä, mikä ensimmäisenä päätyy pataan tai piirakkaan. Välillä pienessä tungoksessa joku tuupataan lattialle...

Jääkaappi ei pullistele mahaansa ja pystyn avaamaan sen pidättämättä hengitystä; mikään ei ryömi vastaan eikä hyppää syliin. Jonotusaika purnukkahyllyllä on kummasti lyhentynyt, vaikkei tähdepiirakoita jaksa ihan joka päivä syödä. Täytyy kehittää uusia lähestymistapoja. Sitä-sun-tätä-padat, tuunatut pastakastikkeet ja viimeisiä-viedään wokit saavat vielä tovin odottaa, ainakin parin postauksen verran.

Viikonloppuna macarons-täytteitä tehdessä idea syntyi oikeastaan edellisen postauksen purnukkakuvauksesta, muutenhan muutama lusikallinen siivilään tiivistynyttä mansikkamössöä olisi ollut helppo huitaista ääntä kohti.

3-4 rkl pakastemansikoita (tai paseerauksesta siivilään jäänyttä mansikkamassaa)

saman verran mietoa vaaleaa etikkaa (esim. balsamietikka)

vähän vähemmän mietoa öljyä

1 tl suolaa, 1 tl sokeria, mustapippuria, tuoretta tai kuivattua yrttiä (rosmariini tai timjami).

Laita kaikki aineet puhtaaseen purkkiin, sulje kansi huolellisesti ja hölskytä. Erityisen hyvää piirakan kaverina tai kastikkeena grilliruoalle. Pitäisi säilyä ainakin pari viikkoa jääkaapissa, ellei tule syötyä ennen sitä!

Kauniissa purkissa kelpaa vaikka viemisiksi!